Kaikki tietää kun mennään mummolaan käymään, niin kirjahyllyä koristaa usein valokuvat lapsista, lastenlapsista ylioppilaista, hääpareista... Naapurin mummo sainoi että "pistin ne seinälle, kun eivät käy ni on ainankin jotain mitä kahtella." Mielestäni seinälle laitetut kuvat kertovat kuitenkin siitä mitä itse pitää tärkänä. Mun ois pitäny jo aaaaaiiiikoja sitten pistää albumiin ja seinälle vaikka mitä kuvia, mut ei tämmönen huithapeli saa aikaiseksi. NO mutta nyt sain ˆ-ˆ
Maalasin lähes kaikki kehykset valkoiseksi. Mukana oli ikean pieniä puisia kehyksiä, kaksi isoa viininpunaista, yhdet puiset vihreät kehykset ja yhdet oiskohan puiset+kipsiset? pronssisen väriset romanttiset kohokuvioiset kehykset. Maali olisi voinut mielummin olla vaikka puolihimmeä, kuin näin kiiltävä, mutta muuta ei nyt kotoa sattunut löytymään (kun mieheni pienoismalli maalipurkkeja (luonnonvalkoista) *hys ettehän kerro*).
Homma kävi kätevästi keittiön pöydällä, Mutta maalin kuivuminen kesti kuitenkin, kun joutui maalaamaan pariin kertaan varsinkin isot viininpunaiset kehykset (myös maalin valinnasta johtuen ja voitte arvata myös millainen haju niistä lähti.) Kun keittiön pöytä oli varattu joimme mukavat "lumikki iltapäivä kahvit" mailman parhaassa seurassa olohuoneen lattialla. Vanilja teetä ja vadelmakeksejä <3
Tässä kuva valmiista ennen pronssisista kohokuvioisista kehyssistä. halusin että kuviot näkyvät paremmin ja että kehyhset saavat semosen ilmeen... kyl te tiiätte. Maalin ollessa märkää pyyhin hellästi kohokuvioden päältä maalit pois että kiiltävä pronssi tulee hiukan näkyviin.
Siinä valmiit kehykset vaaleanpunaisella seinälläni sisällä tärkeitä muistoja ja rakkaita ihmisiä. Ja mun äitin vanha ihana mekko <3
